Thorstein Veblen (1857-1929) vertasi joutilaan luokan puuhastelua posliinimunia hautovaan kanaan. Seremoniallinen ja rituaalinen suorittaminen on joutilasluokan työtä. Sijaisjoutilaiden tehtävänä on kouliintua mukautumaan mukavuuksiin, ei nauttimaan mukavuuksista. Koulutetut palvelijat ovat turhuudella mahtailemisen jalostuneita välineitä. Julkkikset toimivat rikkaiden joutilaan elämäntavan mannekiineina. Veblen itse vannoi rationaalisen teollisuuskapitalismin nimeen. Hänen kuvaamansa joutilas luokka edusti tuotannon ja kansakunnan yhteisen edun näkökulmasta irrationaalisia tyhjäntoimittajia. He ovat pikemminkin kehityksen jarruja kuin sen edistäjiä.
Martin Heidegger (1889-1976) loi käsitteen jokamies (das Man). Julkisuuden läpitunkema jokamies on aikamme todellinen demokraatti sekä huomaamaton ja määrittelemätön arjen diktaattori. Julkisuuden yleisönä jokainen meistä muuttuu jokamieheksi. Julkisuuden Kuka Tahansa määrittelee, miten minä näen, ajattelen ja kuulen. Jokamiehenä elän kuohuvassa, jatkuvasti poissa tolaltaan olevassa julkisuuden tämänpäiväisyyden maailmassa, jossa jokainen on toinen eikä kukaan ole oma itsensä.
Filosofien näkemykset journalismista ja joukkotiedotuksesta ovat hajallaan siellä täällä. Tässä teoksessa Juha Drufva kokoaa niitä samojen kansien väliin esseesarjassaan Filosofit journalismin kimpussa. Myös eksistentialistinen filosofia suomalaisessa kirjallisuuskritiikissä on ollut harvinaista herkkua. Mitä annettavaa eksistentialismilla voisi olla nykypäivän kirjallisuuskritiikille? Korostaahan eksistentialismi yksilön omia valintoja ja aikakautemme yksilöllisiä makuvalintoja. Tätä kritiikin eksistentialistista mahdollisuutta tarkastellaan tässä teoksessa myös.
Juha Drufva on tamperelainen toimittaja-kirjailija.