Niina Holopaisen runokokoelma on ylistys kaikelle kahden ihmisen väliseen rakkauteen tai sen kaipuuseen liittyvälle. Keskiössä ovat kauniit ja kipeät tunteet, muistot, kosketus - ja vesi. Teoksen runoissa vesi virtaa ja kantaa. Välillä se etsii uomaansa, vieressä ihminen omaansa, yksin ja yhdessä.
Holopaisen runoissa rakkaus saa ikävöimään jo ennakkoon, ja kaipaus koskettaa sydämen lisäksi koko kehoa. Muistoihin ei aina voi luottaa, ja joskus pelolla on tuhovoimaa.
minäkin kaipaan vain
osaksi ajattomuutta
luona tämän veden
joka on ollut aina.