hetki on avara
kaikkeudenlaajuinen
ja suppea piste
siinä on kaikki ja ei mitään
se on tämä hetki
se on puu
se palaa tuhkaksi
lämmittää
hengitän
Maarit Koivurova pohtii runoissaan aikaa ja ihmisyyttä. Runoissa on filosofisia, psykodynaamisia ja teologisia näkökulmia. Ihmisten parissa tehty työ ja oma elämänkokemus kulkevat runoissa mukana: silmin havaittu, unimaailma ja alitajunta käyvät vuoropuhelua hänelle rakkaan kielen ja kirjoittamisen keinoin. Runoja hän on kirjoittanut nuoresta saakka, niinpä hänen tapansa katsoa maailmaa ja elämää on ikään kuin jatkuvaa sisäistä kirjoittamista.