Intensiivinen kuvaus Merikarinan yhteisöstä, jonka päivät toistuvat ja elämä on
näennäisesti muuttumatonta, kunnes paikalle saapuu taiteilija. Olemuksellaan, taiteellaan ja musiikillaan viininpunaiseen pukeutuneena kirjailija herättää uinuvan yleisön uteliaisuuden suunnan ja keskustelut viriävät. Hetkellisesti mummot kiinnittävät katseensa ja puheensa helsinkiläisen kirjailijan kysymyksiin ja vastauksiin, mutta muutamassa kuukaudessa taiteilija on sulautunut Merikarinan syöpäsairaalan kiinteäksi osaksi ja päivien toisto palautuu.
Teoksessa Jyrki Pellinen omaksuu turkulaisen olemuksen ja murteen ja luonnosta nousevien metforien avulla kuvaa ihmismielen syvyyttä ja ilmeikkyyttä.