Ihmiskunnan historia on sodan ja väkivallan historiaa. Sota on kuitenkin poikkeus, ei sääntö. Vain yhteistyö on välttämättömyys.
Kansainvälisen politiikan emiritusprofessori Vilhe Harle pureutuu yhteiskunnallisen järjestyksen ikuiseen peruskysymykseen, sosiaalisen järjestyksen luomiseen ja ylläpitämiseen. Harle etsii vastausta tarkastelemalla sosiaalisen järjestyksen ideoita eräiden sivilisaatioiden ja uskontojen syntyvaiheissa.
Teos analysoi vertailevasti ajatuksia yhteiskunnallisesta järjestyksestä niin klassisessa kiinalaisessa poliittisessa filosofiassa, intialaisessa eeppisessä ja poliittisessa kirjallisuudessa, zarathustralaisuudessa, juutalaisuudessa, klassisessa kreikkalaisessa ja roomalaisessa poliittisessa ajattelussa sekä varhaisessa kristinuskossa.
Joidenkin ideoiden mukaan ihminen kykenee vapaaehtoisesti noudattamaan eettisiä ohjeita ja normeja, joiden tuloksena on toimiva sosiaalinen järjestys. Toisen käsityksen mukaan tarvitaan poliittista ja joskus aseellistakin valtaa järjestyksen ylläpitämiseksi.
Itse peruskysymys ei ole ollut koskaan niin polttava kuin nyt. Sodan tuhovaikutus on ollut rajallinen. Nyt koko ihmiskunnan tuhoutuminen on sekä mahdollista että todennäköistä.
Rajaton usko sotilaallisen voiman rakentamaan järjestykseen ja turvallisuuteen on ajallemme tyypillinen, mutta väärä ja vaarallinen uskomus.
Kestävämpää viisautta voi etsiä menneisyydestä, mutta pohdinnan on avattava uusia latuja aikamme globaalissa maailmassa. Nyt vaaditaan valtiollisten, kulttuuristen ja uskonnollisten rajojen ylittävää vuoropuhelua ja keskinäistä ymmärrystä.