Susanna Poikelan runot kertovat aistivoimaisin kuvin ihmisyydestä, rakkaudesta ja toivosta, mutta myös kohtaamattomuudesta, ahdistuksesta ja kuolemasta. Mukana on aimo annos ironiaa, ilkikurisuuttakin.
"Yöllä kun nukumme, tapahtuu elämä. / Orkidea tipauttaa vihdoin viimeisen kukkasensa. // Trumpetit soivat sen kunniaksi. / Mutta me raukat nukumme."