Lääkintöhallituksen entisen ylilääkäri Heikki Talan (s. 1939) vauhdikas ja värikylläinen muistelmateos kertoo satakuntalaisen maalaistalon pojan huikeasta matkasta suomalaisen ja kansainvälisen terveydenhuollon näköalapaikoille.
Nuoren Heikki Talan lyhyt ura kliinisenä hammaslääkärinä Kauhajoella ja Ruotsin Lindesbergissa vaikutti syvästi hänen ajatusmaailmaansa. Se oli aikaa, jolloin suomalaisten hampaiden terveys oli syöksynyt sotien jälkeisen sokeri- ja karkkiryöpyn seurauksena huonommaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Heikki Talan jo opiskeluaikana syntynyt tavoite saada vakanssi lääkintöhallituksesta toteutui vuonna 1970. Parin vuosikymmenen rupeama ylilääkärinä ja lopuksi kansanterveysosaston apulaisosastopäällikkönä osui ainutlaatuiseen ajanjaksoon, jolloin suomalaisten lasten ja nuorten hampaiden terveys nostettiin maailman surkeimmasta maailman huipulle. Noina vuosina käytiin fluorisota, sokerisota ja amalgaamisota.
Myös YK:n Maailman terveysjärjestössä heräsi kiinnostus suomalaiseen suun terveydenhuoltoon. Sen seurauksena Heikki Tala toimi asiantuntijatehtävissä viidessä maanosassa vuosina 1977-2009. Tuolloin hänelle käänteentekevä kokemus oli tutustuminen inhimillisen suorituksen rajoja ja logiikkaa tutkineeseen Daryl Beachiin, jonka ajatukset ja ideat odottavat edelleen läpimurtoaan perin konservatiivisessa hammaslääketieteessä.
Suomalaisuusharrastus ja kiinnostus kielipolitiikkaan on vienyt Talan yli neljännesvuosisadaksi Suomalaisuuden Liiton johtotehtäviin. Internetin yleistyttyä hän aloitti päivittäisen kirjoittamisen lukuisilla pakkoruotsia käsittelevillä foorumeilla. Tala on ilmoittanut lopulliseksi tavoitteekseen virallisesti yksikielisen Suomen, missä kaikkia vähemmistökieliä kohdellaan suvaitsevaisesti.