Keväällä pesivät kaislikon turvissa joutsenet ja telkät. Koivikkoon saapuvat satakielet ja punakylkirastaat. Ensimmäiset käkien kukahdukset täyttävät asukkaiden mielen riemulla ja tulevaisuuden toivolla. Tällä seudulla on Hildamarin koti.
- Niin, Inkeri, oliko se rakkautta? Vai oliko se nuoren tytön kaipausta ja haaveita? Oliko se sotivan miehen koti-ikävää ja pakoa pelosta, joka ympäröi raiskatuissa metsissä ja sai hengityksen salpautumaan?
Äiti katsoo hellästi tytärtään, pieni hymynväre silmissään.
Nyt äiti ei enää samalla tavalla puhele, jotain on tullut sumentamaan keskustelua. Äidin muistisairauden edetessä Inkeri miettii myös oman elämänsä kulkua, haaveitaan, pettymyksiään ja tulevia päiviään.