Kirja sisältää 35 henkilön muistoja Liisa Kaasilan elämästä. Se tarjoaa ajankuvaa Koivun rautatieasemalta 1930- ja 1940-luvulla. Sodan varjot heijastuivat lapsuuden muistoissa. Dramaattisia vaiheita olivat evakkomatka Kokkolaan ja epätietoisuus vanhempien kohtalosta saksalaisten sotilaiden miehittäessä Koivun aseman.
1950-luvulla Liisa aloitti työn empaattisena sairaanhoitajana, perusti perheen Olavi Kaasilan kanssa ja muutti Laitilaan. Suuri tragedia oli Paula-tyttären kuolema junaonnettomuudessa Oulun eteläpuolella 18-vuotiaana vuonna 1977. Kirjassa kuvaillaan, miten Liisa käsitteli rankkaa menetystä läheisten ja ystävien kanssa. Kerronnallisilla selviytymiskeinoilla oli keskeinen merkitys surutyössä. Paulan kuolemasta tuli vähitellen kipeä mutta arvokas osa Liisan elämäntarinaa. Surun ja Kaipauksen tarinoiden vastapainoksi valtaosa kirjan kertomuksista on Ilon ja Kiitollisuuden tarinoita. Ne liittyvät paluuseen Koivuun eläkeläisenä, laajoihin ystäväverkostoihin, hiihtoretkiin Lapissa, pojan akateemisen uraan ja isoäidiksi tuloon.
Monet Liisaa muistelleet toivat päällimmäisenä esille hänen kiitollisuutensa, myönteisen elämänasenteensa ja iloisen naurunsa. Muistot osoittavat myös, että myötätunto ja kyky asettua toisten asemaan ovat Liisan keskeisiä luonteenpiirteitä. Kirjan lukeminen ja samastuminen Liisan elämäntarinaan voi olla myös terapeuttinen kokemus läheisensä menettäneille.
Kirjoittaja Raimo Kaasila on Oulun yliopiston opettajankoulutuksen ja korkeakoulupedagogiikan emeritusprofessori. Hän on perehtynyt kerronnalliseen elämäkertatutkimukseen sekä ammatilliseen identiteettiin liittyvään tutkimukseen.