Varakkaan tokiolaisperheen vesa pakenee suhdesotkujaan kävellen epämääräisesti kohti pohjoista. Hän tuupertuu lopulta männikköön, joka tuntuu jatkuvan kuin pimeys hänen sisällään. Teekojulla heiveröinen kaupunkilaispoika tapaa ihmiskauppiaan, joka tarjoaa hänelle töitä kuparikaivoksessa.
Varsinaisesti Kaivos tapahtuu neuroottisen analyyttisen kertojan uumenissa. Se hylkää kehityskertomuksen tukipuut, hukkuu tajunnanvirtamaiseen muisteluun ja takertuu ahdistuneena havaintoihin. Selitystä minuudelle ja omille teoille ei tunnu löytyvän, ja vaikka juopa ylevän ja osattoman välillä rapautuu, ihmisyyden ydin on tavoittamaton.