Pitkälti seitsemättä vuosikymmentä ovat karjalaiset saaneet tyytyä vain muistelemaan entistä kotiseutuaan. Vaikka olemme eläneet suurten mullistusten ja muutosten aikaa, ei karjalaisuus ole vielä kadonnut. Siirtokarjalaisten oma sisäinen kulttuuri pitäjänjuhlineen, lehtineen, kyläkirjoineen, sukuseuroineen ja pitäjänseuroineen on vahva muistelun muoto. Se on merkkinä siitä, että unohdusta halutaan torjua. Tähän karjalaisuuden kekoon tahtoo tämä kirjanen kantaa kortensa.
Rungon tässä kirjassa muodostavat eri tilaisuuksissa pidetyt puheet ja esitelmät, mutta on mukana muutakin Säkkijärveä ja Karjalaa koskevaa materiaalia.