Seitsemäntenätoista syksynäni kirjoitin runoja riisumisesta, puitten kirkkaudesta aurinkosään aikaan. Silloin en katsellut lasien lävitse lakoontuneita sarkoja, joilla tyhjät tähkät tekevät kuolemaa. En katsellut katkennutta tietä, minä kukin ja kuljin.