Itäislantilaiseen kalastajayhteisöön sijoittuva Jon Kalman Stefanssonin (s. 1963) romaani ”Kaloilla ei ole jalkoja” näyttää koskettavasti vanhan ja nuorempien sukupolvien ristiriidat. 1920-luvulta nykyaikaan ulottuvan sukutarinan vanha kalastaja kokee nuorten jyräävän entiset arvot. Uusi polvi kyseenalaistaa elämän peruspilarit, eikä kiinnostu edes kalastuksesta, tosimiesten hommasta. Sille tuntuu olevan tärkeämpää Keflavikin tukikohdan ympärille kasvanut angloamerikkalainen kulttuuri ja helppo elämä. Kaiken tämän ja kirjan keskeiset teemat rakkauden kaipuun ja kyvyttömyyden rakastaa kirjailija kuvaa kiihkottoman myötäelävällä ja samanaikaisen voimakkaalla kielellä, jolle Tapio Koivukarin täsmällinen suomennos tekee täyttä oikeutta.