Kanavan pohjan tervaaja on kokoelma kuvauksia työn sankareista. Suurin osa kirjoituksista sijoittuu siirtotyömaille itärajan taakse. Miesten arkea kuvataan eleettömästi, mutta ymmärtäen ja myötätunnolla. Teksteistä näkee, että tekijä tuntee kuvattavansa ja olosuhteet, joissa he työskentelevät. Erityisen hyvin toimii henkilöiden välinen dialogi, joka vie tarinaa eteenpäin seikkailukertomuksen tavoin. Jännite säilyy koko kerronnan ajan ja lopussa on usein yllätys klassisen novellin kaavan tavoin.
Henkilöhahmot on kuvattu tarkasti ja uskottavasti. Näkökulma on miehinen, mutta on työmailla naisillakin tärkeä rooli. Heihin suhtaudutaan kunnioittavasti heidän työtään arvostaen. Miesten ja naisten välisiä romanttisia suhteita on kuvattu melkein ujosti, vaikka porukka ronskia onkin.
Novelleista tulee usein mieleen Joni Skiftesvikin toteava tapa kuvata työmiehiään. Kirjoittajan tyylissä on myös huovismaista huumoria ja velmuilua, joka pehmentää siirtotyöläisten ankeahkon arjen kuvausta.
Sinikka Vuento, FK