Mitä tasavallan presidenttien uudenvuodenpuheet kertovat Suomesta, suomalaisista ja yhteiskun-tamme muutoksesta? Miten presidentit ovat sanoittaneet kansakunnan ilot ja surut, kriisit ja saavu-tukset sekä rakentaneet uskoa tulevaisuuteen?
Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe on yksi Suomen tunnetuimmista ja pitkäikäisimmistä yh-teiskunnallisista perinteistä. Joka vuosi tammikuun ensimmäisenä päivänä suomalaiset kokoontuvat radioiden ja televisioiden ääreen kuulemaan presidentin arvion kansakunnan tilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Tutuksi tullut tervehdys ”Kansalaiset, medborgare” on aloittanut lukemattomia puheita, joissa ovat heijastuneet niin Suomen historian käännekohdat kuin kulloisenkin presidentin arvot ja käsitys maamme suunnasta.
Perinne sai alkunsa uudenvuodenpäivänä 1935, kun presidentti P. E. Svinhufvud puhui kansalaisille radiossa. Sittemmin uudenvuodenpuheista on muodostunut ainutlaatuinen historiallinen jatkumo, joka ulottuu sotavuosien epävarmuudesta jälleenrakennukseen, kylmän sodan jännitteistä Euroopan yhdentymiseen ja nykypäivän maailmanpoliittisiin murroksiin.
Puheiden historiaan mahtuu myös kiinnostavia poikkeuksia. Sotavuosina presidentin sijasta kansa-laisille puhuivat toisinaan muut valtiojohtajat. Presidentti C. G. E. Mannerheim ei pitänyt virkakau-dellaan yhtään uudenvuodenpuhetta. Vuonna 1993 presidentti Mauno Koivisto puolestaan antoi pu-heenvuoron pääministeri Esko Aholle, mikä herätti keskustelua presidentin asemasta ja parlamenta-rismista. Vuonna 2025 presidentti Alexander Stubb uudisti perinnettä pitämällä puheensa suorana lähetyksenä ja käyttämällä suomen ja ruotsin lisäksi englantia.
Tämä teos tarkastelee Suomen historiaa ja yhteiskunnallista muutosta tasavallan presidenttien uu-denvuodenpuheiden kautta. Se kokoaa yhteen vuosien 1935–2025 puheet ja asettaa ne oman ai-kansa historialliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Historialliset taustoitukset, puheiden tarkastelu ja alkuperäiset puhetekstit muodostavat kokonaisuuden, joka tarjoaa lukijalle mahdollisuuden seura-ta Suomen kehitystä lähes yhdeksän vuosikymmenen ajalta. Puheet ovat paljon enemmän kuin vuodenvaihteen juhlavasti muotoiltuja tervehdyksiä. Ne ovat aikansa peilejä, jotka kertovat, millaisia uhkia ja mahdollisuuksia presidentit ovat nähneet, mitä arvoja he ovat halunneet puolustaa ja mil-laista tulevaisuutta he ovat suomalaisille hahmotelleet.
Samalla puheet avaavat näkymän presidentti-instituution muuttuvaan asemaan ja siihen, miten kä-sitykset turvallisuudesta, demokratiasta, hyvinvoinnista, kansallisesta yhtenäisyydestä ja Suomen kansainvälisestä roolista ovat vuosikymmenten saatossa kehittyneet.
Kirja ei ole vain kertomus presidenttien puheista. Se on kertomus Suomesta presidenttien puheiden kautta. Se osoittaa, kuinka vuodesta toiseen toistunut perinne on tallentanut kansakunnan muuttu-vat mielialat, historian suuret murrokset ja presidenttien pyrkimykset luoda suomalaisille yhteistä suuntaa myös epävarmoina aikoina.