Perinnehoidot Suomessa omaavat pitkät kulttuuriset perinteet. Perinnehoidot tulisi erotella muista täydentävistä hoitomuodoista ja vahvistaa niiden asemaa kansallisesti. Suomalaisten perinnehoitojen, erityisesti kalevalaisen jäsenkorjauksen, osalta tulisikin määritellä yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa ne kriteerit, joiden avulla voidaan taata hoidon tehokkuus ja turvallisuus. Myös muiden perinnehoitojen merkitystä tulee tarkastella ja tuoda esiin erityisesti niiden terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Suomalaisen saunan, yrttien, marjojen ja villivihannesten terveysvaikutuksista löytyy paljon tutkittua tietoa. Saunaperinne on ensimmäinen suomalainen kohde, joka on valittu Unescon Ihmiskunnan aineettoman perinnön luetteloon vuonna 2020.
Sote-henkilöstön riittävyys ja saatavuus ovat heikentyneet voimakkaasti viime vuosina koko maassa. Perinnehoidoilla on tuotettavissa osaamista kansalaisten hyvinvointiin, terveyden ylläpitämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Ministeriöiden tulevaisuuden katsauksessa (2022) todetaan, että väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen vähentämiseksi liikuntaa, kulttuuria ja ravitsemusta on käytettävä nykyistä tehokkaammin myös sosiaali- ja terveydenhuollon työvälineinä.
Tämä nyt julkaistava strategia on pitkäjänteisen työn tulos, jossa keskisimmässä roolissa on ollut Perinnehoitojen neuvottelukunta ja tämän strategian syntyy ovat merkittävästi vaikuttaneet professori Pekka Puska ja emer. professori Pentti Tuohimaa sekä dosentit Mikko Nenonen ja Yvonne Holm ja neuvottelukunnan puheenjohtaja Päiviö Vertanen. Heistä jokainen on asiantuntemuksellaan edesauttanut tämän strategian laadinnassa.
Perinnehoitojen strategia on suunnitelma, jonka avulla voitaisiin saavuttaa, kehittää ja luoda kansallinen lähestymistapa, lainsäädäntö, määräykset ja ohjeet perinnehoitojen, erityisesti kalevalaisen jäsenkorjaushoidon, integroimiseksi osaksi virallista terveydenhuoltoa.