Väinö Kataja (1867-1914) on Suomen taiteen kultakaudella vaikuttanut kirjailija, jonka tarinat muistetaan parhaiten elokuvina (Koskenlaskijan morsian, Noidan kirot). Kataja ammensi teoksiinsa
aiheita Tornionjokilaakson arjesta, ja 1900-luvun alussa hän kuului maamme myydyimpiin kirjailijoihin.
Kataja toimi useina vuosina isänsä, Ylitornion nimismies Mikael Jurveliuksen viransijaisena. Tässä tehtävässä koettu on ollut monen novellin alkusysäys. Tämän kokoelman tarinat on aikaisemmin julkaistu kolmessa teoksessa: Maalaiskuvia 1 (1907), Maalaiskuvia 2 (1908) ja Varavallesmannina (1906).