Kolmetoistavuotiaalla Tuija Pehkosella on harmeja ikäänsä nähden enemmän kuin tarpeeksi. Koulussa kiusataan ja perheolot ovat isän alkoholismin takia resuiset. Tuijan koti on syrjäkylän laidalla. Kavereita ei ole ja elämä tuntuu muutenkin apealta. Kotitöitä sen sijaan riittää.
Jos Tuijalla on ongelmia, niin on eräällä nuorella karhullakin. Se on mennyt lepäämään Pehkosten latoon ja sotkeutunut heinien sekaan jääneeseen piikkilankakerään. Sitten Tuija sattuu paikalle, eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Tuija päättää auttaa karhua, mutta karhukin tuntuu kuin suojelevan tyttöä. Pikkupaikkakunnalla on vaan vaikea pitää asioita salassa...
Seppo T. Kinnusen kolmannessa romaanissa luonto ja sen ankarat ehdot ovat vastaäänenä ihmisyhteisön julmuudelle. Ihminen voi ainakin periaatteessa pyrkiä hyvään ja oikeudenmukaisuuteen. Mutta haluaako ihminen toimia paremmin? Ja jos haluaa, kykeneekö hän siihen?