Karhunpalvelusten talo koostuu aidoista välähdyksistä ja tilanteista vanhusten palvelutalossa Etelä-Suomessa. Ne sisältävät arkirutiineja vaipan vaihdosta syvälliseen pohdintaan elämästä, ihmisarvosta, vanhuudesta ja kuolemasta.
Kirjan päähenkilö on 86-vuotias sotaveteraani, joka suoraselkäisenä, keppi selän takana, kävelee itse vanhainkodin ovesta sisään. Kun vanhus tajuaa, ettei palvelutalosta ole ulospääsyä kuin hautausmaalle, hän tekee rohkean intiaanin tapaan oman ratkaisunsa: hän tekee nälkälakon ja kuolee siihen kolmen viikon kuluessa.
Kirja on kriittinen kannanotto vanhusten hoitoon. Sen avulla herätetään epäilys, että suuri osa vanhusten kuolemista palvelutaloissa ja vanhainkodeissa onkin todellisuudessa itsemurhia, vaikka lääkärintodistuksissa lukeekin jotain epämääräistä elintoimintojen luonnollisesta hiipumisesta.