Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on ajautunut tilanteeseen, josta voidaan selviytyä vain sairauksia ehkäisemällä. Kuitenkin ehkäisy on lähes aina jätetty pois niin sanotuista priorisointiohjelmista. Näin usein myös karieksen kohdalla.
Myös suusairauksien ehkäisy on alettava nähdä yhä selkeämmin yhteiskunnallisena eikä vain terveydenhoidon ongelmana. Syvällistä muutosta tarvitaan niin lainsäädännön, johtamisen kuin elintapojen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin (tai pahoinvoinnin) tasolla.
Miksi pitkälle teknologistunut ja historiallisesti ennennäkemättömässä ylellisessä hyvinvoinnissa elävä ihmisyhteisö joutuu satsaamaan miljoonia euroja ja tuhansia ihmistyövuosia suun terveyteen eikä sittenkään yllä tuloksiltaan lähellekään susilauman tasoa. Kuka hoitaa susilauman hampaat, kuka ohjaa ja neuvoo?
Suun terveydenhoidossa puhutaan nykyisin erityisen paljon hoidon laadusta, mm. silta- ja implanttihoitojen kohdalla ja totta kai laatueroja on ja laatu on tärkeä asia. Unohtuuko kuitenkin, että näitä hoitoja tehtäessä, että todellinen laatu - alkuperäinen terveys - on jo menetetty.