Kiertokulku
Liian paljon pahaa maailmassa
liian monta hyljättyä yksinäistä
kuin kulkukoirat kipuineen
Liian monta rikottua saviastiaa
vuotavine unelmineen
haihtuvine unineen
Yhden yhtäkään en niistä tavoita
ja se vähä mitä voin auttaakseni
vie sekin voimani ja syö sisimpäni
Mutta aina vain minun savinen
ruukkuni ja matala majani
täyttyy unelmilla uudelleen
- valuakseen kuivaan
erämaahan jälleen