Sanomisen virtuoosi ehkä poliittisimmillaan. Tilitys yhteiskunnasta, jossa on "presidentin // miesten syytä pelätä itseänsä ja henkeään". Mm. Kertosäkeiden laulusta (1976) tuttu pitkä säe ja vapaasti hengittäen toteutettu säkeistömuoto tukevat "pitkää kertomusta" - tulemisen, tapahtumisen ja tuntojen virtaa, johon me kaikki olemme runoilijan silmin heitetyt. Tuloksena on tilinteko, joka ei säästä ketään: kunnianosoitus kaikelle, mitä "ihmiset, itsepäisimmät heistä, muut taiteilijat yksin / ovat luoneet". "Minun runoni on kuin Paasikiven linja, se tulee ja tulee, eikä se // vaihdu valtakäskyllä vaan lainmukaisesti, // sääntöjä pitkin."