Koneet ylösalaisin taivaalla.
mykät kellot heiluvat tapulissa,
samaan tahtiin kirkon ovet;
saluuna, kastunut nalli.
iskuja, jotka kuulet, ei lasketa.
ilmalaivan kannella
nainen osoittaa revolverilla korvaansa
ja huutaa.
Katoa on katkelmallinen runoelma, joka kertoo siitä mitä ei koskaan tule olemaan ollut. Runoteoksen poetiikka nojaa assosioiviin kuvaryöppyihin, kauhukuvilla retosteluun ja äänekkäisiin sanoihin, mutta myös hiljentyy välittömän kohtaamisen valaisemiin runoihin.