Kuinka kauas ulapalle on seilattava nähdäkseen itsensä?
Piia Raidan (s. 1973) toinen runokokoelma punoo merkityksellistä elämänvaihetta kolmessa osassa tarjoten tunnepitoista samaistumispintaa muutosmatkalaisille, jotka ovat löytöretkellä aitoon itseen. Toivoa symboloivia luontovertauksia pulppuavan teoksen on kuvittanut Raidan äiti Anne Anttonen (s. 1948). Kirjan tuotoista osa ohjautuu Aivosäätiölle muistisairauksien tutkimukseen.
Raidan esikoiskustanne Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää julkaistiin Mediapinnan 100 runokirjaa -kirjasarjassa v. 2017. Sosiaalisessa mediassa Raita julkaisee runojaan nimellä Runosuoni.