Kun viettää lapsuutensa sotaveteraanin raivaamalla pienviljelystilalla käymättä missään, tulee sieluun matkustamisen palo: joskus minä vielä matkustan. Raimo Tuoriniemen matkustamista ovat hankaloittaneet pitkään rahan puute ja eräässä vaiheessa jumittuminen Thaimaahan ja vieläpä yrittäminen, joka on aiheuttanut sen, että lomia on pitämättä lähes neljänkymmenen vuoden ajalta.
Kun aika ja paikka on sopiva, silloin mennään ja kauaksi. On asiassa toinenkin puoli. Yrittäjänä työt ovat korvien välissä ja ne häipyvät vasta, kun silmien edessä on täysin eri kulttuuri. Vaikka Tuoriniemi ei pidäkään rantahietikolla makoilusta, on stressin poistamiseen parhaita tuhansien vuosien takainen keino: tulen ja veden tuijottaminen. Esi-isämmekin ovat tuijottaneet nuotiota ja katselleet järvelle tai merelle. Kolme päivää rantahietikolla ja sen jälkeen tutkimaan maan nähtävyyksiä ja kulttuuria junalla tai bussilla.
Tässä kirjassa päästään matkalle eri kulttuureihin ja eri uskontoihin. Kirja on myös puoltolause suvaitsevaisuudelle ja sille, että hyväksyy kaiken uuden tai tässä tapauksessa kaiken vanhan; vanhat kulttuurit.