Kaunakirja sisältää sarjakuvaneuvos, -opettaja ja -eläkeläinen Keijo "Keijjo" Ahlqvistin (s. -55) reilun vuoden aikana ajattelemia sarjakuvia. Paperille ne piirtyivät lyhyemmässä ajanjaksossa.
"Sarjakuva on mulle hikoilua. Olemassaolemisen hauteessa tippuu nenänpäästä paperille mustetta, käännän sivua, puserran lisää ja kun vihko on täynnä, heitän julki.
"Kyllä huomaa, että asun yksin. On kyllin aikaa ajatella ja merkitä muistiin. Ei enää ole arkisia pikkumurheita piilottamassa sitä suurinta, sitä suurinta: odottelen kitukuolemaa, kahvit keitän, kun tulee.
"Pelkään, että näinä aikoina on toimittava, suollettava jopa märehdintää. Syntymättömät lapseni vaativat."
- Keijjo Ahlqvist