Kaupunkia suurempi ego jatkaa aiemmin ilmestyneen Viisas pummi -runokokoelman tarinaa. Kokoelma on kaksijakoinen; ensimmäinen osa pitää sisällään pääosin vuonna 2012 kirjoitettuja runoja. Tuo aika oli kirjoittaja Juuso Toikkasen elämässä hyvin kosteaa ja viinanhuuruista; juominen oli jokaviikkoista, viikonloput kestivät kolme päivää ja pidempiäkin ryyppyputkia esiintyi. Ego paisui. Humalassa tuntui aina mahtavalta, naiset katsoivat ihaillen, oli voittajaolo. Krapulassa olikin sitten ankea paluu harmaaseen peruseloon, jota ei tahtonut kestää. Kaupunkia suurempi ego tarjoaa näköaloja (ja myös niiden puutetta) päihderiippuvaisen elämään sensuroimattomalla, aseistariisuvalla tavalla. Kirjan alkupään runot onkin kirjoitettu joko humalassa, krapulassa tai kännistä haaveillen.
Teoksen toinen osa ajoittuu alkuvuoteen 2014. Runoilija on tuolloin kokenut elämänsä karuimman ja rankimman muutoksen: hän on lähes kuollut haimatulehdukseen, mutta kuin ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä. Elämän jatkoaika on kuitenkin täysin raittiudesta riippuvainen. Ja siihen Juuso Toikkanen aikoo sitoutua. Hänellä on vielä paljon työstettävää, paljon jaettavaa, paljon kerrottavaa. Nyt hän analysoi juomisvuosiaan selvinpäin: ego on murtunut ja mies on viimein vapaa!
tämä tunne ruokkii minua joka viikonloppu
tarjoten vaihtoehdon, näköaloja:
Egoni on kaupunkiani suurempi