Miksi Helsingissä halutaan nyt rakentaa puistoihin, suojeltuihin kulttuuriympäristöihin, kaduille ja aukioille? Miksi virkistysalueita muutetaan rakennusmaaksi, vaikka niitä tarvittaisiin lisää, kun pääkaupungin väkilukua halutaan kasvattaa 250 000 uudella asukkaalla?
Helsingin arvokkainta ominaislaatua murennetaan korkealla rakentamisella ja massiivisilla hankkeilla, ja sitä markkinoidaan kaupunkiympäristön kehittämisenä sekä elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden lisäämisenä. Samalla kun kaupunkisuunnittelua on ulkoistettu kiinteistösijoittajille ja rakennusyhtiöille, siitä on tullut salamyhkäistä.
Helsingin suunnittelussa ja rakentamisessa tulisi taas nostaa tärkeimmälle sijalle yhteinen etu: yleinen viihtyvyys, ympäristöterveys, ilmastokestävyys ja kulttuuriympäristön vaaliminen.
Tässä pamfletissa arvioidaan kriittisesti Helsingin kaupunkisuunnittelua, esitellään uhanalaisia kulttuuriympäristöjä ja tehdään parannusehdotuksia. Kirjoittajina on 19 asiantuntijaa.