Kuljen, kuljen mielipiteistä huolimatta kuitenkin. En oikein lämpene ihmisten narinalle enkä
sille että pitää mennä aina isomman tyypin taakse piiloon. Mun mielestä kirjalliset
tuotannotkin on niin kaukaista ufoa, omakohtaisuus Ei näy. Ei edes tehdä elämässä
virheitä?
höh
Sysäyksen kirjoittamiselleni antoi musiikki. Kuuntelin Röyhkää ja Dylania h.. tarkkaan. En
voi millään väheksyä myöskään sitä tosiasiaa, että minun on pakkoa kirjoittaa, minun on
pakko sanoa. Tottakai Camuksen Sivullinen tai jokin M. Waltarin ajatus koskettaa läheltä,
enkä voi välttää H. Milleriltä naisjuttuja jne.. mutta lopulta en voinut estää Muupe Hortoa.