Anne Kultin esikoisrunokokoelma Kerros kerrokselta kuvaa irtipäästämisen kauneutta. Sen sykäyksinä toimivat kysymykset: Kuka oikeasti olen? Mitä sydämen äänen kuunteleminen tarkoittaa? Mitä on sisäinen kauneus tai pyyteetön rakkaus? Syntyi oivallus siitä, että on lopetettava itsensä kieltäminen, voitettava esteenä olevat pelot ja mentävä sydän edellä kohti aitoa iloa tuottavia asioita. Oivalluksesta alkoi syntyä tauluja, ensin itselle ja myöhemmin myös muille. Itseensä matkustaminen on kivuliasta, sillä mukana on menneisyyden painoa: omia ja muiden odotuksia, kipeitä kokemuksia ja tunteita, tiukassa istuvia rooleja. Kun itseään uskaltaa katsoa rehellisesti, voi alkaa kuoriutua kerros kerrokselta, päästää irti menneestä ja löytää aidon itsensä: sydämensä, kauneutensa, ilon ja puhtaan rakkauden.