"Muista se, että aarre kantaa nimeäni: Isä Iraklin aarre. Meitä, jotka tietävät aarteen kätköpaikan, on elossa enää kolme."
Tämän kerrottuaan laivurimunkki Iraklin kuoli. Melko pian hänen jälkeensä kuolivat Valamon pommituksissa myös sairaanhoitaja Natalia ja erakkomunkki Jefremin. Elossa oli enää vain yksi henkilö, jolla oli tuo vanha karttalaukku hallussaan, jossa on aarteesta kertova kartta. Tuo aarteen sijainnin kannalta tärkein henkilö oli pappismunkki Kostja, Iraklin paras ystävä. Vaitelias ja laiha pappismunkki Kostja siirtyi Suomen puolelle ennen kuin raja Suomen ja Neuvostoliiton välillä sulkeutui peräti viideksikymmeneksi vuodeksi. Suomessa pappismunkki Kostja asettui asumaan Heinäveden Uuteen Valamoon, jossa hän kuoli vuonna 1957. Heinävedellä pappismunkki erakoitui pian ja sulkeutui kilvoittelemaan, askeettiseen Valkoiseen vierasmajaan, omaan keljaansa. Tämä kertomus Isä Iraklin aarteesta elää yhä ja tuota kulta-aarretta tavoittelevat yksityiset seikkailijat kuin myös erilaiset ryhmät ja seurueet. Mutta Isä Iraklin salaisuus kestää.