Harry Forsblomin kahdeksannen romaanin mottona on Ilmari Kiannon huudahdus "Meidän on uudesta luotava maa!" kirjailijan "Nälkämaan laulusta". Tämä rinnastuu ironisesti nyky-Suomen tilanteeseen, jossa ilmenevää suhdatonta, ristiriitaista ja paljossa sisällyksetöntä uudistusvimmaa romaani tarkastelee ja parodioi. "Uudesta luomisen" metaforana on Kainuuseen (vrt. "Nälkämaan laulu") hajasijoitettu ja mobiiliksi tarkoitettu psykiatrinen sairaala, jonka lääkäri vaikuttaa epäpätevältä ja jossa potilas on "yhteistyökumppani". Forsblomin romaani on puhtaan argumentoivan kielen juhlaa ja parodiaa, Musilin Mies vailla ominaisuuksia -klassikon ja monenkin sosiologian valtateorian päivitys – ja kertomus ongelmanratkaisusta ilman että koskaan varsinaisesti saamme tietää, mikä ongelma ”on”.