Ernst Lampénin kielipakinat olivat alun perin vastauksia lukijakirjeisiin, joita hän pyysi Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa, aiheena harvinaisemmat, käytöstä poistetut tai merkityksiltään epämääräiset sanat. Pakinat ovat hauskoja ja oivaltavia ja niiden ote on moderni ja suvaitseva: "Ei uudenaikainen kielitiede enää pyri määräämään, miten milloinkin on sanottava. Oikeakielisyys ei tätä nykyä enää ole korkeassa kurssissa. Kielimies vain selostaa seikkaperäisesti, miten kansa milläkin paikkakunnalla mitäkin sanaa käyttää." Kokoelman päätöspakinassa Lampén ehdottaa ensimmäistä kertaa yksikön kolmannen persoonan feminiinisen "hen"-pronominin käyttöönottoa. Näköispainos vuodelta 1926.
