Sormeni sivelevät hellästi
hienoa valkoista pintaa,
tuntevat kohdat,
joista kirkkaat mahlapisarat
kevään auringossa kimaltelivat
pysähtyvät tummaan karheaan kohtaan
viivähtävät siinä
sen syvyydessä sykkii koivun elämä
teen tuohesta kanteleen
sen kumeat soinnit ja tähtikirkkaat
kuulethan ne
Kirjassa on muutamia karjalankielisiä
runoja ja kaksi itkuvirttä.