Kirjanpainaja, typographus, on nimi jonka Carl Linnaeus antoi kaarnaa kaivertavalle kuoriaislajille 1700-luvulla. Sata vuotta myöhemmin Elias Lönnrot ehdotti aakkoskirjaimiston suomenkieliseksi nimeksi puustavisto. Metsäpuusta valmistettu paperi oli kirjoituksen tärkein alusta 1800-luvulta ainakin 2000-luvun alkuun. Tuon aikakauden kadotessa alkaa hahmottua, kuinka tiheästi typografinen ja aakkosnumeerinen kirjoittaminen määrittää modernia ihmiskulttuuria. Siksikö Homo typographicus, typografinen ihminen, lukee kuoriaisen käytävät kirjoituksena ja puut numeroina? Siksikö Ips typographus, kirjanpainaja, kirjoittaa kuusten runkoihin yhä laajemmilla alueilla, vaikka lajitovereilleen se viestii haihtuvin yhdistein?
Arja Karhumaan diagrammaattinen tutkielma sekoittaa radikaalisti tunnettujen tiedon alojen käsitteitä ja tekstilajeja sekä ravistelee käsityksiä kirjoituksen, painamisen ja ajattelun inhimillisyydestä ja lineaarisuudesta.