Ensimmäisen pienen novellikokoelmansa julkaisun jälkeen Franz Kafka löysi uuden kustantajan, Kurt Wolffin, joka toimi Saksan kirja-alan keskuksessa Leipzigissa. Kirjailijan kirjeet kustantajalleen vuosilta 1915-1921 on suomennettu tähän kirjaan. Kirjeet kertovat siitä, miten Kafkan tärkeimmät kertomukset syntyivät ja miten ne löysivät tiensä lukijoilleen.
Prahan kotirintamalla sotatalvi 1916-1917 oli vaikea: ruoasta oli pula. Mutta kirjailijan työ sujui hyvin työhuoneella Prahan Kultaisen kujan varrella. Sairastuminen tuberkuloosiin kesällä 1917 päätti Kafkan aktiivisen kirjoitusvaiheen. Hän muutti sisarensa Ottlan luokse Böömin maaseudulle ja lähetti sieltä suuren määrän kirjeitä ystävilleen ja kotiväelle Prahaan. Tähän kirjaan on suomennettu kaikki Kafkan sisarensa luota lähettämät kirjeet. Kafka pääsi parempaan kuntoon maaseudulla ja pystyi palaamaan töihin toukokuussa 1918.
Syksyllä 1920 Kafkan terveydentila, joka oli pitkään ollut horjuva, heikkeni. Hän hakeutui joulukuussa 1920 keuhkoparantolaan nykyisen Slovakian alueella sijaitsevaan Tatranské Matliaryyn, Tatravuoriston raikkaaseen vuoristoilmaan. Hän asui Matliaryssa elokuuhun 1921 asti ja lähetti sieltä suuren määrän kirjeitä (jotka kaikki on nyt suomennettu) ystävilleen, perheelleen ja kustantajalleen. Kafkan kuvauksia keuhkoparantolan elämästä, johon sisältyi sekä valoa että varjoa, voidaan verrata esimerkiksi Thomas Mannin romaaniin Taikavuori. Myös Edith Södergranin kirjeitä Sveitsin Davosin keuhkoparantolasta kannattaa lukea vertailun vuoksi.
Kirjan kaikki kirjeet ovat aikaisemmin suomentamattomia. Kirjassa on 15 kuvaa, joista yhden on ottanut Kafka itse.