Kirjeitä Eppu Normaalille — Päiväkirja 2009–2019

"Sopivasti täpötäysille joulun kirjamarkkinoille on yllättäen putkahtanut kesyttämätön ja hyvin puoleensa vetävä teos: Helena Saarikosken ”Kirjeitä Eppu Normaalille”. Kirje on uskomattoman intiimi lähestymistapa, siinä on vähän samaa kuin päiväkirjassakin. Vincent van Goghin kirjeet veljelleen Teolle olivat pysäyttävää luettavaa, samoin Anais Ninin Päiväkirjat 1930-luvun Pariisista. Nyt yliopiston dosentti ja kolmen eri alueen tutkija on jättänyt folkloristiikan, tanssin ja naistutkimuksen päiväkirjaan vuosilta 2009–2019. Tarina etenee päiväkirjamaisesti, mutta kohde on instituutio eli suomirockin Eppu Normaali sekä yhtyeenä että erillisinä idoleinạ, siis jotakin paljon enemmän kuin pieni ja lyhytkestoinen fanittaminen! Helena Saarikosken kirjeet eivät ole vain rapisevaa paperia tai sihiseviä sähköpostiviestejä. Ei, on kierretty maailmaa Eppu Normaalin keikoilla ja taisteltu kyynärpäillä paikasta esiintymislavan edessä. Kirja suorastaan vilisee hauskoja yksityiskohtia, kuten jopa pikkarien heittämisen lavalle. Eikö käytäntö ollutkaan peräisin Tom Jonesin keikoilta? Kun tätä kirjaa lukee, on kuin pääsisi mukaan keikkabussiin ja itse esiintymisen kokemukseen, vuorovaikutukseen bändin ja yleisön välillä. Helena Saarikoski on kirjoittanut teoksen käsittämättömällä ilolla ja rehellisyydellạ̈. Ja kyllä tässä teoksessa vähän piikkejäkin on, hallinnon, byrokratian ja teeskentelyn suuntaan. Nyt on saatu aivan uusi oppikirja siitä, mikä on yksityistä ja mikä julkista! Miten voi kokea rockin tai runon tai tietyn laulun sanat? Eppujen kirjeissä pääsee tutustumaan uuteen, salaiseen maailmaan. "