Valamon luostarin rippi-isällä, skeemaigumeni Johanneksella, oli synnyinlahjana lähimmäistä ymmärtävä, rakastava ja kärsimyksissä myötäelävä sydän. Tämän saivat kokea myös hänen hengelliset kaittavansa ja heistä läheisin - Jelena Akseljevna Armfelt.
Kirjeenvaihdossa rippilapsensa kanssa isä Johannes paneutuu vakavasti Jelenan kysymyksiin, hänen tuskaansa ja huoliinsa sekä myös iloitsee tämän hyvistä pyrkimyksistä.
Kirjeitä Jelenalle -teoksessa lukija pääsee osalliseksi Valamon vanhuksen ohjauksesta ja samalla matkalle Uuden Valamon sodanjälkeisten vuosien arkeen ja juhlaan.