"Kirkas mykkä" havainnoi uhanalaisuutta, kaivertumista ja katoamista. Se kysyy, millaisen jäljen kieltäytyminen jättää. Mennyt ei ole ohi, se kantaa sisässään uudistumisen mahdollisuutta.
Runot liikkuvat fysikaalisen ja psyykkisen todellisuuden väliin puhkeavassa maisemassa, jota helle, suola ja ruoste kirjoittavat ja askel taaksepäin vie aikaan, joka on vasta alkamassa.