Ville Jalovaaran helmikuussa 2007 ilmestynyt väitöskirja Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958-1962 nostatti ilmestyessään tiedotusvälineissä ja historia-alan aikakauskirjoissa vilkkaan keskustelun. Tarve kirkon poliittisten suhteiden jatkotutkimukselle kylmän sodan myöhemmiltä vuosikymmeniltä kävi ilmeiseksi. Erityisesti kaivattiin vastausta siihen, kuinka pitkään Suomessa jatkui ennen toista maailmansotaa omaksuttu uskonnollissävytteinen antikommunistinen perinne?
Ville Jalovaaran väitöskirjan jatko-osassa Kirkko, Kekkonen ja politiikka 1962-1982 pyritään antamaan tähän kysymykseen vastaus. Tutkimuksessa tarkastellaan, mikä oli Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispojen ja Kotimaa-lehden suhde suomalaisiin poliittisiin vallankäyttäjiin presidentti Urho Kekkosen presidenttikauden kahtena viimeisenä vuosikymmenenä. Vastauksen saa muun muassa kysymys, miksi piispat kielsivät Richard Wurmbrandia puhumasta Neuvostoliiton uskontovainoista Suomen kirkoissa 1975. Tutkimuksen lopussa luodaan silmäys vuoden 1982 merkittäviin presidentinvaaleihin ja arvioidaan miten kirkon piirissä suhtauduttiin Kekkosen pitkään valtakauden päättymiseen ja Mauno Koiviston valintaan presidentiksi.