Kirsikankukkia on kuvaus ystävyyden tärkeästä voimasta. Se näyttää hienovaraisesti, miten lähellä yksinäisyyden musertava raja voi nuorilla olla, ja kuvaa kehittyvän identiteetin haurautta.
Päähenkilö on peruskoulun päättövaiheessa oleva Kiki, päiväkirjaa kirjoittava ja kiltteyteen juuttunut introvertti tyttö. Päiväkirjojen sivuille piirtyvät suru ja kiukku, toisaalta ilot, runot ja riimit.
Kirjan teemoina kulkevat kirjoittamisen, sanallistamisen, merkitys nuoren kehityksen ja tunteiden tukijana, vanhempien avioeron vaikutus lapsen ja nuoren ajatteluun sekä vieraannuttamisen ilmiö ja siihen liittyvä anteeksianto. Kiki pääsee lopulta käsittelemään moninaista totuutta kummankin vanhemman kanssa. Käsittely vaatii voimia, mutta tyttö vahvistuu, ja prosessi tervehdyttää lopulta Kikin ja äidin välisen suhteen. Molempien elämänote kevenee, ja isälläkin on taas paikka Kikin elämässä.
Teksti on suunnattu 13-16-vuotiaille, mutta se tarjoaa ajattelemisen aihetta myös aikuisille lukijoille.