Kroonisen kivun kanssa elää suuri joukko ihmisiä.
Kipu vaikuttaa elämään laajasti asettaen siihen omat haasteensa.
Moni kipukroonikko jää yksin, osa jopa erakoituu.
Pahimpina päivinä on vaan helpompi jäädä kotiin.
Ulkopuolisen saattaa olla vaikea ymmärtää kivun kanssa kamppailevaa, kipuhan ei aina näy päällepäin.
Tämän kirjan runot ovat syntyneet kivusta,
sen mukanaan tuomasta tuskasta ja yksinäisyydestä,
kivun aikaansaamasta ahdistuksesta.
Runoissa pilkistää myös uskon antama lohtu ja kauneus.
Runoilla ei ole erisnimiä, niiden yhteinen sukunimi on; Kipu ja Elämä