Olen 60-vuotias ”pöytälaatikkokirjailija, -säveltäjä ja -taiteilija”, yhden ihanan aikuisen tyttären äiti ja toista kertaa naimisissa. Yliopistouralla etenin filosofian maisteriksi asti, sittemmin olen myös opiskellut sielunhoitoterapeutiksi ulkomailla.
Tässä kirjassa jaan kokemuksia yksinolosta, kivusta, hylätyksi tulemisesta, joita koin raskaalla elämäntaipaleellani 1990-luvulla, mutta myös eheytymisestä, toivosta ja identiteetin löytymisestä. Selkeän jakson jälkeen olen joutunut uudelleen kyselemään elämäni perustuksia, mille on löytynyt syy: traumatisoituminen. Runoja on syntynyt siis myös viime vuosina, ja niitä poikii koko ajan.
Kirjoittamisen ohella olen harrastanut musiikkia sen moninaisissa muodoissa sekä taideterapiaa.
Ihmisyyteni uhalla kerron ajatukseni,
en voi itsekkäästi väistyä
Niin moni etsii kadonnutta sieluaan
minun ohellani
Taisteluni jatkuu elävän, toden
ihmisyyden puolesta
En voi luovuttaa
olen yksi edelläkävijöistä,
ehkä suostu muuhun kuin
todelliseen elämään.