"On se Sibelius vaan mukava komponisti. Se soitti ihan vallan ulkomuistist, ilman nuottei ja lauloki täysillä, ku vaan Aino-frouva oli hiljaa hyräilly virttä alkuun. Aatelkaas, Stiina-muari", kertovat pojanpojat ihmeissään. Vanhaemäntä ei enää jaksanut lähteä nuorimman poikansa Gustaf Robert Eskelinin hautajaisiin, ei edes kävellä Postlarilta mäen toiselle puolelle Mattilaan kesteihin. Suruissaan hän istuu hämärässä tuvassa. Että piti tämäkin murheenpäivä vielä nähdä.
Sibeliukset asuivat Yli-Keravan Mattilan talossa vuosina 1899-1902. Tänä aikana perheen Kirsti-kuopus menehtyi, mutta syntyi useita merkittäviä teoksia, kuten Toinen sinfonia ja Finlandia. Kirstin kuoleman jälkeen perhe vietti paljon aikaa Virkkalassa ja ulkomailla, mutta Mattilassa oli kuitenkin koko ajan heidän tukikohtansa ja kotinsa.
Stiina-muori, Kristiina Juhontytär Eskelin, o.s. Sandberg, kotoisin Järvenpään Juholasta oli isoisäni isoäiti. Tämä tarina on sukumme tarina, mutta se sisältää monta muutakin tarinaa. Kristiinan avioituminen Mattilan leski-isäntä Karl Gustaf Eskelinin kanssa, lasten syntymät ja kuolemat, poikien perheenperustamiset ja nousu pitäjän merkkimiehiksi sekä omat leskenvuodet saavat kehyksekseen 1800-luvun nälkävuodet, rautatien rakentamisen, yhteiskunnan suuret muutokset, taloudellisen vaurastumisen, sortovuodet ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön synnyn. Kristiinan aikana Suomen Suuriruhtinaskuntaa ehti hallita peräti viisi keisaria. Kaikkea tätä Kristiina seurasi omasta maalaisemännän näkökulmastaan Tuusulan pitäjän Yli-Keravan kylässä, sillä hän eli pitkän elämän (1811 - 1901).
Kaikki on tapahtunut juuri näin, tai ainakin olisi voinut tapahtua.