Teoksessa rakennetaan sopimusoikeuden kehityksen pohjalta kokonaiskuva kohtuullistamisinstituutiosta, joka olisi käyttökelpoinen myös kohtuuttomia ehtoja koskevassa käytännön päätöksenteossa. Kirjan painopiste on nimenomaan kohtuuttomien ehtojen sovittelussa ja sääntelyssä.
Teoksessa eritellään yksityiskohtaisesti oikeustoimilain 36 §:ään perustuvassa kohtuusharkinnassa mahdollista argumentaatiota ja kuvataan käytännössä ongelmallisiksi todettuja ehtotyyppejä. Lisäksi pohditaan muun muassa EU:n kuluttajasopimuksia koskevan kohtuuttomuusdirektiivin ja siihen liittyvän hyvin runsaan oikeuskäytännön merkitystä Suomen oikeuden kannalta. Myös vakiosopimuksiin liittyviin erityiskysymyksiin paneudutaan.