Urpo Kainulaisen metsästystarinat sijoittuvat ensisijaisesti Lappiin, jossa kirjoittajan mieleenpainuvimmat tapahtumat on koettu yksin tai metsästyskaverien kanssa kotikairoissa sekä Metsä- ja Aapa-Lapissa.
Elämänsä kunnossa ja särkymättömänä tuli halkaistua laajoja pyyntimaita. Pilke silmäkulmassa jutuissa kerrotaan myös huumorilla yllätyksistä ja epäonnistumisista erätouhuissa.
Pakkosaalistaminen ja tosikkomaisuus eivät pilaa kuvauksia eränkäynnistä nautinnollisena harrastuksena.
Omana osionaan kirjassa ovat kertomukset lappilaisesta eräperinteestä ajalta ennen kännyköitä, goretexiä ja gps-laitteita kunnianosoituksena niille teräksisille eränkävijöille, jotka selvisivät viikkoja kestävillä reissuilla rautaisen kunnon, neuvokkuuden ja uskalluksen varassa.
Myös erä- ja metsästystaidot sekä metsästyskoirat saavat kirjassa erityisen huomion. Kirjoittajalla on kokemusta pystykorvaisten sekä seisovien koirien käytöstä kanalinnustuksessa ja hirvenpyynnissä puolen vuosisadan ajalta, ja koirat jatkavat yhä edelleen miehen opettamista.
Vaikka eränkäynti on teknistynyt ja välineellistynyt huimaa vauhtia, kirjoittaja korostaa erä- ja metsästystaitojen merkitystä sekä kunnioittavaa kiitollisuutta riistasaalista kohtaan.