Minä parun sinua maaliskuussa
kun kuu vetelee kiimasta vahvoja varjoja
Olen keskiyön naukuja ikkunasi alla
keltajuovaisena lojun nojatuolissasi
Sinua minä haluan kannatella kämmenellä
kutitella hellästi kynnen selällä
Kunnes kellahdan vuoteellesi
jotta voisit kesyttää minut tiikeriksi