”‒ Minä olin joskus Kylänpolttaja, Arathus sanoi. Hän ei vieläkään katsonut miehiin. ‒ Mutta en ole enää. Minä olen hän, joka nimeää itse itsensä. Minä olen Serassonin arkkivelho. Minä olen Muukalainen ja minä olen Lohikäärmeherra. Täällä pohjoisessa te voitte kutsua minua Tulenkantajaksi, Arathus käänsi katseensa viimein miehiin ja iski sauvansa Tulenkantajan maahan, jolloin sen kärjessä oleva metallinen liekkisymboli humahti leimuamaan maagista punahehkuista virtausta.”
Arathus palaa synnyinseudulleen Miokseen etsimään sielulleen rauhaa, mutta huomaa joutuneensa mukaan maailman tapahtumiin. Mioksen ja Gelendarin ihmiset sekä komentaja Garnaran örkit marssivat epäkuolleiden jäljessä kohti etelää ja kohti viimeistä yhteenottoa. Se, kuka lopulta voittaa ja mitä, on epävarmaa.
Sielujen Valtias on Pohjoisen legendat -fantasiakirjasarjan seitsemäs osa. Teos jatkaa fantasiasaagaa siitä, mihin edellinen osa Lohikäärmeherra päättyi. Sielujen Valtias kuljettaa lukijansa fiktiiviseen maailmaan, jossa luonnon energiat tottelevat niitä, joilla on valtaa käskeä, ja jossa kenenkään henki ei valtapelin kiemuroissa ole minkään arvoinen.