”Yhteiskunnallinen ristiriita on revittävä avoimeksi haavaksi.”
Ensimmäinen taistolaisjohtajasta kirjoitettu kriittinen elämäkerta on kuvaus yhteiskuntatieteiden sisällissodasta, Marxin ja Leninin sekä taistolaisuuden rantautumisesta Suomen korkeakouluihin 1970-luvulla.
"Meillä on vaihtoehtona voitto tai kuolema – nyt on aika vihata ja tulla vihatuksi", totesi Seppo Toiviainen itsenäisyyspäivänä 1968 kutsuessaan ylioppilaita maailmanvallankumoukseen. Nuori sosiologi huumaantui näkymästä, joka sai hänet yliarvioimaan kykynsä ja voimansa yhdistää tutkijan ja poliitikon roolit.
Yhteiskuntatieteiden tohtori Toiviainen (1944–2005) nousi Suomen kommunistisen puolueen vähemmistön sivistyneistöjohtajaksi, kansanedustajaksi ja Taisto Sinisalon seuraajakandidaatiksi. Jälkilasku oli julma ja elämän loppuvuodet traagisia. Ystävät loittonivat, kannattajat hylkäsivät. Toiviainen haki lohtua humalan tarjoamasta unohduksesta. Viinasammiosta saattoi vielä nousta, kirjoittaa kirjan ja tallentaa viimeiset ajatuksensa kirjeisiin.
Lauri Hokkasen aikaisempi kirja Kenen joukoissa seisoin – taistolaiset ja valtioterrorin perintö (2021) oli kirjavuoden puhutuimpia teoksia. Seppo Toiviainen oli Hokkasen ystävä ja poliittinen kumppani.