Elsa ja Tom ovat pariskunta. He ovat lähteneet intohimoiselle kesälomareissulle, mutta rajalla he juuttuvat tullin turvatarkastusjonoon. Jono liikkuu hitaasti, lähes paikoillaan. Pysähtymisen myötä Elsalle alkaa valjeta, että hän kulkeekin vääjäämättömästi kohti rajaa, jossa jokaisen sielu joutuu läpivalaistuksi ja jossa vilpittömyys ja persoonan aitous punnitaan.
Tarkkaileva kerronta kiertää muistojen ja kulttuurihistorian väärennettyjä huoneita kuin yksityisen Emeritaasin saleja. Niistä löytyvät hahmot asettuvat hekin osaksi liikkumatonta jonoa, jossa suunta on yhteinen, mutta raja ihmisestä toiseen vaikea ylittää. Kielen kautta kurkotamme toisiamme kohti, mutta samalla sotkemme sen vähäisen ymmärryksen, joka voi syntyä vain ilman kieltä.